Teemat
Olen tuore kokoomuslainen, joka liputtaa edustuksellisen demokratian, yksilönvapauden,
tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta, mutta myös korostetusti yksilön
oman vastuun puolesta. Vapauteen kuuluu erottamattomana osana myös vastuu omista
teoista ja päätöksistä. Juuri tämä vastuun korostaminen toi minut alun perin kokoomuksen
puolueen ja poliittisen ajattelun piiriin. Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa pidetään
kaikista huolta, myös niistä, jolla ei juuri sillä hetkellä ole voimavaroja pitää huolta edes
itsestään. Puhun myös elinikäisen oppimisen ja muutoksen voiman sekä sen mahdollisuuksien puolesta.
Suomessa ja sen Turussa pitää jokaisella kaupunkilaisella olla mahdollisuus turvalliseen arkeen, sujuvaan liikkumiseen, harrastamiseen, työntekoon, yrittämiseen sekä myös mahdollisuuksia osallistua ja kehittää itseään.
Tältä sivulta voit lukea tarkemmin minulle tärkeistä teemoista.
Suomessa ja sen Turussa pitää jokaisella kaupunkilaisella olla mahdollisuus turvalliseen arkeen, sujuvaan liikkumiseen, harrastamiseen, työntekoon, yrittämiseen sekä myös mahdollisuuksia osallistua ja kehittää itseään.
Tältä sivulta voit lukea tarkemmin minulle tärkeistä teemoista.
Lasten ja nuorten asema
Nuoremmissa sukupolvissa on tulevaisuutemme. Syrjäytyminen ja yhteiskunnan ulkopuolelle kuulumisen tuntemukset ovat yleistyneet ja tuen piiriin on vaikea yksin löytää. Jokaisella lapsella / nuorella pitää olla elämässä reilu mahdollisuus vähintään yhteen luotettavaan ja välittävään aikuiseen. Koulukiusaaminen on myös ollut kasvava ongelma jo vuosien ajan ja siihen on pyritty puuttumaan erilaisin keinoin.
Vanhemmuuden tukeminen
Vanhemmuus on kasvatustehtävä, joka pitää sisällään myös rajojen asettamista sekä vastuun kantamista lapsesta, jolla tätä vastuuta ei täysimääräisesti vielä ole. Kuormittuneessa tilanteessa merkittäväksi nousee ns. vanhemmuustaidot. Lapsen vanhemman ei tule olla lapsen paras ystävä ja kaveri vaan vastuullinen aikuinen, joka ymmärtää ympäröivää maailmaa ja sen vaikutuksia tavalla, johon lapsella ei vielä ole kykyä.
Ylisukupolvinen eriarvoisuus / rikollisuus
Jokaisella ihmisellä tulisi olla lähtökohtaisesti yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä
valitsemaansa parhaimpaan versioon itsestään. Kenenkään tulevaisuutta ei saa rajoittaa
esimerkiksi se, mistä ja millaisesta perheestä hän tulee. Kenenkään tausta ei saa määrätä,
mitä hänestä voi tulla. Yhteiskunnan tulee toimia mahdollistajana ja antaa kaikille
yhtäläiset mahdollisuudet kokeilla, onnistua ja myös epäonnistua.
Muutoksen mahdollisuus ja avoin sekä kunnioittava keskustelu
Muutos on siis aina mahdollista, vaikkakin välillä ei vielä ole sen aika. Muutoksella on
monta ulottuvuutta ja tasoa, joskus muutosta haetaan tarkoituksella ja joskus asiat
muuttuvat kuin itsestään ajan myötä. Esiin nousee myös muutosten ylläpitämisen ja
muutoksesta huolehtimisen tärkeys. Yltiökriittisesti ja asioita kärjistäen sekä enemmän
riidellen kuin keskustellen, ei asioita saada yhteisesti käsitelty ja muutettua.
Lasten ja nuorten asema
Nuoremmissa sukupolvissa on tulevaisuutemme ja vain pitämällä huolta ja varmistamalla
heidän hyvinvointinsa ja kasvunsa, me voimme vaikuttaa siihen millainen tuo yhteinen tulevaisuus tulee olemaan.
Nykyinen maailma on luonteeltaan hyvin kilpailuhenkinen ja usein menestystä elämässä haetaan piittaamatta kanssakilpailijoista. Valloilla on lähes dog-eat-dog tyyppinen ilmapiiri, joka on jo omiaan vahingoittamaan yhteistä arvomaailmaamme sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Syrjäytyminen ja yhteiskunnan ulkopuolelle kuulumisen tuntemukset ovat yleistyneet ja tuen piiriin on vaikea yksin löytää. Tukea eivät tarvitse ainoastaan nuoret vaan myös heidän kasvatuksestaan vastaavat ja usein itsekin kuormittuneet vanhemmat. Koulujärjestelmässä ei ole juuri enää keinoja auttaa tällaisissa tilanteissa ja esim. koulukuraattoritoiminnan voimakas palauttaminen tulisi olla yksi tavoitteista. Jokaisella lapsella / nuorella pitää olla elämässä reilu mahdollisuus vähintään yhteen luotettavaan ja välittävään aikuiseen. Olkoon se sitten, kotona, kouluissa tai harrastuksissa.
Koulukiusaaminen on myös ollut kasvava ongelma jo vuosien ajan ja siihen on pyritty puuttumaan erilaisin keinoin. Tähän isoon ja keskeiseen ongelmaan ei tunnu löytyvän lopullista ratkaisua, osittain varmasti ongelman monisyisyyden vuoksi. Perusajatuksina tulisi olla, että kiusaamista ei tule sallia missään muodossa, kiusaamista pitää käsitellä koulussa, kouluilla on ehdoton velvollisuus puuttua kiusaamiseen ja asioiden selvittämisen prosessi ei voi perustua vapaaehtoisuuteen, ei kiusatun, ei kiusaajan eikä heidän vanhempiensa puolesta.
Nykyinen maailma on luonteeltaan hyvin kilpailuhenkinen ja usein menestystä elämässä haetaan piittaamatta kanssakilpailijoista. Valloilla on lähes dog-eat-dog tyyppinen ilmapiiri, joka on jo omiaan vahingoittamaan yhteistä arvomaailmaamme sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Syrjäytyminen ja yhteiskunnan ulkopuolelle kuulumisen tuntemukset ovat yleistyneet ja tuen piiriin on vaikea yksin löytää. Tukea eivät tarvitse ainoastaan nuoret vaan myös heidän kasvatuksestaan vastaavat ja usein itsekin kuormittuneet vanhemmat. Koulujärjestelmässä ei ole juuri enää keinoja auttaa tällaisissa tilanteissa ja esim. koulukuraattoritoiminnan voimakas palauttaminen tulisi olla yksi tavoitteista. Jokaisella lapsella / nuorella pitää olla elämässä reilu mahdollisuus vähintään yhteen luotettavaan ja välittävään aikuiseen. Olkoon se sitten, kotona, kouluissa tai harrastuksissa.
Koulukiusaaminen on myös ollut kasvava ongelma jo vuosien ajan ja siihen on pyritty puuttumaan erilaisin keinoin. Tähän isoon ja keskeiseen ongelmaan ei tunnu löytyvän lopullista ratkaisua, osittain varmasti ongelman monisyisyyden vuoksi. Perusajatuksina tulisi olla, että kiusaamista ei tule sallia missään muodossa, kiusaamista pitää käsitellä koulussa, kouluilla on ehdoton velvollisuus puuttua kiusaamiseen ja asioiden selvittämisen prosessi ei voi perustua vapaaehtoisuuteen, ei kiusatun, ei kiusaajan eikä heidän vanhempiensa puolesta.
Vanhemmuuden tukeminen
Vanhemmuus on kasvatustehtävä, joka pitää sisällään myös rajojen asettamista sekä
vastuun kantamista lapsesta, jolla tätä vastuuta ei täysimääräisesti vielä ole.
Kilpailuhenkinen ja tehokkuutta painottava maailma on lähtökohta myös isien ja äitien maailmassa. Kuormittuneessa tilanteessa merkittäväksi nousee ns. vanhemmuustaidot, jotka koostuvat mm. tunne- ja vuorovaikutustaidoista, arjen taidoista, ongelmanratkaisutaidoista ja stressin hallintataidoista. Suomessa on toimiva neuvolajärjestelmä, jonka pitäisi tukea lapsen vanhempia heidän vanhemmuudessaan sen lisäksi, että varmistetaan lapsen kasvu ja kehitys. Mikäli kutistettu neuvolajärjestelmä ei tähän pysty, tulisi olla vaihtoehtoinen tapa tukea ja varmistaa, että lapsen vanhemmilla on kykyä asettua lapsen asemaan, kykyä ymmärtää lapsen tarpeita, kykyä kuunnella lasta sekä erityisesti kykyä olla lapselle läsnä. Tulisi siis varmistaa, että lapsi ei nykypäivän kiireisessä arjessa ns. ”mene pesuveden mukana”.
Nykyään kasvatuksessa otetaan huomioon lasten liikkuminen ja heidän vuorovaikutuksensa ympäröivän maailman (myös digitaalisen) kanssa. Missä on nykyään ala- ja yläkouluikäisen lapsen paikka arkisin ja viikonloppuisin klo 22.00 jälkeen? Kotona vai kaupungin keskustassa? Ja kenen vastuulla on, että lapsi on hänen kehitykselleen turvallisessa ympäristössä? Lapsen vanhemman ei tule olla lapsen paras ystävä ja kaveri vaan vastuullinen aikuinen, joka ymmärtää ympäröivää maailmaa ja sen vaikutuksia tavalla, johon lapsella ei vielä ole kykyä. Samantapaisia huolestuneita ajatuksia jaan lasten digitaalisten laitteiden sekä applikaatioiden käyttämisestä. Internet rajattomine mahdollisuuksineen ja anonyymisyyteineen tuo lapset lähemmäksi sitä maailmaa, jolta heitä muutoin pyritään ymmärrettävästi suojelemaan. Kuinka moni vanhempi on loppujen lopuksi tietoinen siitä, mihin heidän lapsensa ko. laitteita ja yhteyksiä käyttävät, millä foorumeilla he kommunikoivat ja kenen kanssa? Jo vuosia sitten on tutkittu, että esim. lasten seksuaalinen hyväksikäyttö sosiaalisessa mediassa on poliisin ja useiden lastensuojelujärjestöjen mukaan hälyttävän yleistä. Vanhemmille tulisi kouluttamisella tarjota riittävästi tietoutta ja keinoja varmistaa lapsiensa turvallinen kehitys ja hyvinvointi nyky-yhteiskunnan digitaalisessa todellisuudessa.
Kilpailuhenkinen ja tehokkuutta painottava maailma on lähtökohta myös isien ja äitien maailmassa. Kuormittuneessa tilanteessa merkittäväksi nousee ns. vanhemmuustaidot, jotka koostuvat mm. tunne- ja vuorovaikutustaidoista, arjen taidoista, ongelmanratkaisutaidoista ja stressin hallintataidoista. Suomessa on toimiva neuvolajärjestelmä, jonka pitäisi tukea lapsen vanhempia heidän vanhemmuudessaan sen lisäksi, että varmistetaan lapsen kasvu ja kehitys. Mikäli kutistettu neuvolajärjestelmä ei tähän pysty, tulisi olla vaihtoehtoinen tapa tukea ja varmistaa, että lapsen vanhemmilla on kykyä asettua lapsen asemaan, kykyä ymmärtää lapsen tarpeita, kykyä kuunnella lasta sekä erityisesti kykyä olla lapselle läsnä. Tulisi siis varmistaa, että lapsi ei nykypäivän kiireisessä arjessa ns. ”mene pesuveden mukana”.
Nykyään kasvatuksessa otetaan huomioon lasten liikkuminen ja heidän vuorovaikutuksensa ympäröivän maailman (myös digitaalisen) kanssa. Missä on nykyään ala- ja yläkouluikäisen lapsen paikka arkisin ja viikonloppuisin klo 22.00 jälkeen? Kotona vai kaupungin keskustassa? Ja kenen vastuulla on, että lapsi on hänen kehitykselleen turvallisessa ympäristössä? Lapsen vanhemman ei tule olla lapsen paras ystävä ja kaveri vaan vastuullinen aikuinen, joka ymmärtää ympäröivää maailmaa ja sen vaikutuksia tavalla, johon lapsella ei vielä ole kykyä. Samantapaisia huolestuneita ajatuksia jaan lasten digitaalisten laitteiden sekä applikaatioiden käyttämisestä. Internet rajattomine mahdollisuuksineen ja anonyymisyyteineen tuo lapset lähemmäksi sitä maailmaa, jolta heitä muutoin pyritään ymmärrettävästi suojelemaan. Kuinka moni vanhempi on loppujen lopuksi tietoinen siitä, mihin heidän lapsensa ko. laitteita ja yhteyksiä käyttävät, millä foorumeilla he kommunikoivat ja kenen kanssa? Jo vuosia sitten on tutkittu, että esim. lasten seksuaalinen hyväksikäyttö sosiaalisessa mediassa on poliisin ja useiden lastensuojelujärjestöjen mukaan hälyttävän yleistä. Vanhemmille tulisi kouluttamisella tarjota riittävästi tietoutta ja keinoja varmistaa lapsiensa turvallinen kehitys ja hyvinvointi nyky-yhteiskunnan digitaalisessa todellisuudessa.
Ylisukupolvinen eriarvoisuus / rikollisuus
Kokoomuksen periaateohjelmassa lukee näin: ”Kokoomus uskoo ihmiseen itsestään ja
toisistaan huolehtimaan kykenevänä yksilönä, jota ensisijaisesti ohjaavat oma eettinen
pohdinta ja tahto tehdä hyvää. Yksilö tarvitsee ympärilleen toimivan ja hyvinvoivan
yhteisön, johon voi kuulua, tarvittaessa tukeutua ja jonka hyväksi itse antaa oman
merkityksellisen panoksensa.
Olen edellä esitetystä täysin samaa mieltä, jokaisella ihmisellä tulisi olla lähtökohtaisesti yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä valitsemaansa parhaimpaan versioon itsestään. Kenenkään tulevaisuutta ei saa rajoittaa esimerkiksi se, mistä ja millaisesta perheestä hän tulee. Kenenkään tausta ei saa määrätä, mitä hänestä voi tulla. Yhteiskunnan tulee toimia mahdollistajana ja antaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet kokeilla, onnistua ja myös epäonnistua. Virheiden tekeminen on myös olennainen osa ihmisyyttä ja virheet eivät saa määritellä lopullisesti ihmisen tulevaisuutta.
Ylisukupolvisuuden vaikutuksia on jonkin verran tutkittu ja mm. kriminologian saralla on havaittu, että perhetausta liittyy sekä rikosten tekemiseen, että niiden uhriksi joutumiseen. Lisäksi on havaittu mm., että vanhempien koulutustausta ehkäisee koulutuksesta syrjäytyneiden rikollista käyttäytymistä.
Olen edellä esitetystä täysin samaa mieltä, jokaisella ihmisellä tulisi olla lähtökohtaisesti yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä valitsemaansa parhaimpaan versioon itsestään. Kenenkään tulevaisuutta ei saa rajoittaa esimerkiksi se, mistä ja millaisesta perheestä hän tulee. Kenenkään tausta ei saa määrätä, mitä hänestä voi tulla. Yhteiskunnan tulee toimia mahdollistajana ja antaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet kokeilla, onnistua ja myös epäonnistua. Virheiden tekeminen on myös olennainen osa ihmisyyttä ja virheet eivät saa määritellä lopullisesti ihmisen tulevaisuutta.
Ylisukupolvisuuden vaikutuksia on jonkin verran tutkittu ja mm. kriminologian saralla on havaittu, että perhetausta liittyy sekä rikosten tekemiseen, että niiden uhriksi joutumiseen. Lisäksi on havaittu mm., että vanhempien koulutustausta ehkäisee koulutuksesta syrjäytyneiden rikollista käyttäytymistä.
Muutoksen mahdollisuus ja avoin sekä kunnioittava keskustelu
Suomalaisen ja maailmallakin arvostetun rikosseuraamustyön yksi perusarvoista on usko
ihmisen mahdollisuuksiin muuttua ja kasvaa. Tämä ohjaa ammattilaisia
rikosseuraamustyössä tarjoamaan ihmisille mahdollisuuksia muutokseen ja parempaan
tulevaisuuteen. Muutos on siis aina mahdollista, vaikkakin välillä ei vielä ole sen aika.
Muutoksella on monta ulottuvuutta ja tasoa, joskus muutosta haetaan tarkoituksella ja joskus asiat muuttuvat kuin itsestään ajan myötä. Muutoksia ovat myös erilaisia, mm. organisaatio-, elämäntapa- ja ajattelun muutokset. Jokin asia voi myös muuttua pysyvästi tai sitten muutos on jo lähtökohtaisesti ajallisesti olemassa vain tietyn aikaan. Esiin nousee myös muutosten ylläpitämisen ja muutoksesta huolehtimisen tärkeys. Muutoksesta on löydettävissä myös dualistinen merkitys, mahdollistaako muutos aina asioiden parantumisen vai häiritseekö jatkuvat muutokset harmoniaa ja tasapainoa? Asiat voivat myös muuttua parempaan ja/tai huonompaan suuntaan. On olemassa kooltaan pieniä ja isoja muutoksia. Joskus voidaan esittää jopa kysymys, että tarvitaanko aina muutosta?
Nykyajan poliittinen diskurssi on voimakkaasti polarisoitunutta ja usein vastakkainasettelu on tahallista ja selkeästi nähtävissä. Yltiökriittisesti ja asioita kärjistäen sekä enemmän riidellen kuin keskustellen, ei asioita saada yhteisesti käsitelty ja muutettua. Tällöin kaikki energia kohdistuu vastapuolen henkiseen voittamiseen ja käsiteltävä asia jää aina toissijaiseksi, jos tulee käsitellyksi ollenkaan. Omalta osaltani haluan tuoda esille avointa ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria, ja sitä, että vain neuvotellen on mahdollista saavuttaa sellaisia päätöksiä, lopputuloksia ja muutoksia, jotka kaikki voivat hyväksyä ja joihin kaikki voivat myös sitoutua.
Muutoksella on monta ulottuvuutta ja tasoa, joskus muutosta haetaan tarkoituksella ja joskus asiat muuttuvat kuin itsestään ajan myötä. Muutoksia ovat myös erilaisia, mm. organisaatio-, elämäntapa- ja ajattelun muutokset. Jokin asia voi myös muuttua pysyvästi tai sitten muutos on jo lähtökohtaisesti ajallisesti olemassa vain tietyn aikaan. Esiin nousee myös muutosten ylläpitämisen ja muutoksesta huolehtimisen tärkeys. Muutoksesta on löydettävissä myös dualistinen merkitys, mahdollistaako muutos aina asioiden parantumisen vai häiritseekö jatkuvat muutokset harmoniaa ja tasapainoa? Asiat voivat myös muuttua parempaan ja/tai huonompaan suuntaan. On olemassa kooltaan pieniä ja isoja muutoksia. Joskus voidaan esittää jopa kysymys, että tarvitaanko aina muutosta?
Nykyajan poliittinen diskurssi on voimakkaasti polarisoitunutta ja usein vastakkainasettelu on tahallista ja selkeästi nähtävissä. Yltiökriittisesti ja asioita kärjistäen sekä enemmän riidellen kuin keskustellen, ei asioita saada yhteisesti käsitelty ja muutettua. Tällöin kaikki energia kohdistuu vastapuolen henkiseen voittamiseen ja käsiteltävä asia jää aina toissijaiseksi, jos tulee käsitellyksi ollenkaan. Omalta osaltani haluan tuoda esille avointa ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria, ja sitä, että vain neuvotellen on mahdollista saavuttaa sellaisia päätöksiä, lopputuloksia ja muutoksia, jotka kaikki voivat hyväksyä ja joihin kaikki voivat myös sitoutua.